Nämä ovat ihan tavallisen pienimuotoisen visakoivun kasvattajan kotisivut. Näillä sivuilla haluan jakaa ajatuksia ja mielipiteitä visakoivun kasvatuksesta. Nämä alla kirjoitetut tekstit ei ole mitään ohjeita eikä tieteellistä faktaa, vaan omia koettuja ja nähtyjä asioita.
Samalla haluan antaa puutöiden harrastajille ideoita ja myöskin tarjota materiaalia ideoittensa toteuttamiseen.
Visakoivu ja muhkuraleppä
Monet ovat ehkä istuttaneet visakoivun taimia ilman, että on kokemusta ja tietoa kaikista mahdollisista riskeista tai vastoinkäymisistä. Joskus riskit realisoituvat enemmän, joskus vähemmän.
Jos on erehtynyt ostamaan siemensyntyisiä taimia niin laatu on usein tullut heikohkoksi ja sattumia, eli hyviä visoja on harvassa. Jos taimista visautuu 50-60%, niin kokemukseni mukaan alle puolesta siitä määrästä tulee myytäväksi kelpaavaa visaa. Loppu on loimua tai ns. jäävisaa, jolla ei ole juurikaan kysyntää ja on arvokkainta polttopuuna. Ehdottomasti varminta ja edullisinta on satsata kloonattuihin taimiin, vaikkakin niissäkin on riskinsä.
Istutuksen jälkeen on ensimmäiset vuodet syytä suojata tyvet myyriltä. Usein herätään myyrätuhoihin keväällä. Kokemukseni mukaan myyrät syövät useinkin jo heinä-elokuussa mutta ne paljastuvat sitten seuraavana keväänä kun heinikko on poissa.
Pieniltä taimilta on myös syytä joko niittää heinikko tai polkea se huolellisesti ainakin parin vuoden aikana. Heinikon polkeminen on syytä tehdä heinä-elokuun vaihteessa.
karsittu oksa voi parantaa rungon laatua välittömästi.Jo elokuun alkupuolelta lähtien jänikset alkavat napsia rauduskoivun herkullisia runkoja ja oksia. On siis syytä ruiskuttaa karkoite. Karkoitetta joutuu levittämään vuosittain syksyisin kunnes taimet on 4-5m korkeita jos alueella on hirvituhon vaara.
Lumituhot rikkovat puita joskus paljonkin. Ehkä se on kasvavien ja käyttökelpoisten runkojen pahin laadun heikentäjä puun myyjän kannalta. Lumituhoja ei voi täysin välttää. Jo taimivaiheessa voi hanki jäätyä oksiin kiinni ja alaspainuessaan repiä runkoihin syviä viiltoja.
Lumituhoja voi estää oikealla ja riittävän varhaisella karsinnalla jonkin verran. Jo 1-2m korkuisista taimista pitäisi leikata ohileikkaavilla oksasaksilla oksat jotka näyttävät kasvavan joko kilpalatvoiksi tai muutoin normaalia vahvemmiksi. Tätä seurantaa pitäisi pitää niin korkealle kuin haluaa laaturunkoa. Joko vuoden tai kahden välein.
Karsinta-aika onkin sitten visaisempi kysymys. Osassa Suomea tammikuu on pakkasta, helmikuu myös. Ovat tuottaneet parhaimman tuloksen kohdallani. Kesällä karsinnassa on riskinsä. Olen huomannut että jos karsimisen jälkeen lähipäivinä sataa niin sadevesi kuljettaa tauti-itiöitä leikkuuhaavaan. Kuivunut leikkuuhaava lienee yhtä pitävä talvella kuin kesälläkin. On myös tarkasti pidettävä huoli ettei karsiessa välillä karsi sairasta puuta, koska terän välityksellä voi joku sieni-itiö tai tauti levitä.
Jos onnistuu karsimisessa voi lumituhojen riski vähetä merkittävästi.
Joskus myös boorin puute haurastuttaa puiden oksia ja runkoja peltoviljelyssä. Silloin voi kesäinen voimakkaampi tuuli katkaista suurenkin oksan tai rungon.
Kun näistä kaikista ongelmista selviää, voi visäkoivun kasvattaja tarjota ostajalle arvopuuta. Jo 20v puu on hyvinkin moneen harrastusesineeseen sopivan kokoista. Silti ihan normaalilta näyttäväkin runko voi olla ruskotäpläkärpäsen osittain pilaama. Paksut lustot sinänsä hieman heikentävät visan arvoa ja heikentävät onnistuneen kuivattamisen mahdollisuuksia. Sikälikin oksien määrän kontrolloiminen on suositeltavaa.
Muhkuraleppä on jo huomattavasti helpompi kasvatettava. Se ei kelpaa eläimille mutta lumi voi tehdä tuhojaan.
Kasakaupalla koru ja pienikuvioista supervisaa jota on tuotettu kloonaamalla. Sopii pikku kahvoihin ja koriste-esineisiin askartelijoille.
Tässä visaa vaikkapa koruiksi. Tämän tyyppistä myytävänä. Kysele lisää.
Muhkuraleppää. Kuvissa kuorittuja sekä kuorimattomia. Jos haluat varata oman leppäsi ja kuoria itse kesällä, varaa omasi!
Puukonpääpalojen sahaamisesta syntynyttä sälää vaikkapa avaimen periin ym. pien esineisiin. n. 5€/kg
